Jääkiekko

Pudotuspeli ennakko: St.Louis Blues – San Jose Sharks 22.05.2019

San Jose Sharksin, ja St. Louis Bluesin välinen taisto on edennyt kuudenteen osaan. Viimeisimpänä otteen sarjasta otteluvoitoin on ottanut Blues. Joukkue on ollut täyttä timanttia viimeiset kaksi peliä ja varsinkin joukkueen tulokasmaalivahti Jordan Binnington on tehnyt viimeisen eron joukkueiden välille. Binnington pelasi urallaan ensimmäisen nollapelin NHL:n pudotuspeleissä ja on tuomassa selkeän teeman pudotuspeleihin mukaan. Huippumaalivahdit ovat kantamassa joukkueensa päätyyn asti, aivan kuten idässä Bostonin Tuukka Rask teki konferenssifinaaleissa.

Muita selviä etuja sarjassa Bluesille on joukkueen hiekkapaperi-osasto. Joukkueesta ei löydy yhtä paljon säkenöiviä tähtiä, kuin hailaumasta, mutta viimeisissä otteluissa nähtyyn kovuuteen ja fyysisyyteen Sharks ei ole pystynyt vastaamaan lainkaan. Blues pelaa jatkuvasti vastustajalle kuluttavaa peliä. Kiekot heitetään päätyyn ja taklaukset viedään aina loppuun, kun Sharksin pakit Karlsson, Burns ja Vlasic ottavat osumia vastaan. Pelaajat kuluvat selvästi ja San Josen avauspelaaminen onkin ollut totaalisen kovissa ongelmissa.

Valmennuksellinen muutos

Bluesin pelitapamuutos tapahtui todella upeasti ja salakavalasti. Joukkue ei aluksi sarjaan lähtiessä pysynyt mukana lainkaan Sharksin aloittamassa tempolätkässä ja Blues vetäytyi takaisin siihen puolustusvoittoiseen kilpeen mikä oli toiminut aiemminkin. Kuitenkaan se ei yksin vielä riittänyt ja Sharks kävi hakemassa ensimmäiset kiinnityksensä Lännen konferenssifinaaleissa. Joukkueen valmennus reagoi kuitenkin tilanteeseen välittömästi. Blues ei ollut aiemmin tuonut näin kovaa fyysistä elementtiä pudotuspeleissä mukaan ja varsinkin pelin avaaminen keskittyi alueelle viemisen lisäksi siihen, että vastustajille saadaan aiheutettua kauhua. Hyökkääjät kuljettavat kiekon yli keskialueen, mutta heti siniviivalla ampuvat kiekkoa päätyyn pakottaen Sharks pakit menemään kulmiin ja sinne tuodaan todella kova paine.

Bluesin isojen poikien joukkue on saanut sarjaan tuosta selvän edun ja Sharks pelaajia on tippunut otteluista ulos kuin liukuhihnalta. Aivan sääntöjen rajamaillakin mennään, mutta San Josella ei yksinkertaisesti ole ketään, joka voisi käydä poliisin virka-asussa koulimassa vastustajia ja laittamassa jonkin linjan peleihin. Tuo elementti on loistanut poissaolollaan ja Sharks on kärsinyt tappioita, eikä se näytä enää edes puolikkaalta joukkueelta siitä mitä se oli.

Miehiä tippuu liukuhihnalta

Jo viidennessä ottelussa oli nähtävissä millainen Soturi Erik Kalrsson on. Valitettavasti tuo taistelutahto oli jo liikaa, sillä vaikka mies pystyi antamaan upeita avaavia syöttöjä ja vei Sharksin peliä eteenpäin hyökkäyssuuntaan, ei hän ollut mitään omassa päässä. Putki ei kulje ja jo valmiiksi heikentynyt luistelu oli ottanut lisää steppejä taaksepäin. Erik Karlsson jättikin ottelun kesken ja jätti loven Sharksin puolustukseen.

Heti perään sattui kamalia. Joe Pavelskin päälle rynnättiin laidan lähellä ja käsi osui suoraan Sharks kapteenia päähän. Vasta loukkaantumisesta palannut sentteri joutui jättämään pelin kesken ja jälleen yksi Sharksin tärkeimmistä palasista joutuu jättämään leikin kesken. Sama tarina myös Tomas Hertlin kanssa, kun hän otti taklausta vastaan keskialueella. Miehen olkapää taittui todella pahasti taaksepäin kontaktissa ja peli jäi siihen. Jatko-ottelut myös hänen osaltaan ovat täysi mysteeri, mutta Sharks on menossa seuraavaan peliin todella reikäisellä kokoonpanolla.

Valinnan vaikeus

Peter DeBoerilla on isoja valintoja edessää, kun hän joutuu varmasti nostamaan otteluun mukaan pelaavan kokoonpanon ulkopuolelta miehiä. Sharksin harjoitusvahvuudessa on paljon lisämiehiä ja mukana on esimerkiksi Antti Suomela. Mies debytoi ylhäällä jo syksyn puolella. Suomela pelasi kolmannen ja neljännen ketjun sentterinä 27 ottelua ja teki pisteet 3+5. Suomela olisi kokeneimpana sentterinä hyvä nosto huutavaan pulaan, kun Hertl on jäämässä ulos. Suomela kykenee myös pelaamaan laitahyökkääjänä, mikä antaa hänelle edun päästä mukaan debytoimaan NHL:n pudotuspeleihin, kun Joe Pavelski on myös pihalla. Toki Suomelalla riittää kilpailua ja Bluesia vastaan kaivataan myös fyysisiä ja vahvoja pelaajia, eikä kumpikaan näistä ei ole Antti Suomelan vahvuus.

Maalipaikkojen tuhlailu

Sharks tuottaa paikkoja, mutta ei käytä niitä hyväksi. Viimeisimpänä esimerkkinä on Evander Kanen tolppalaukaukset, mitkä ovat pitäneet Bluesin ja Binningtonin vielä paremmassa terässä, kuin miltä näyttää. Kaikki kunnia Bluesin joukkueelle omalla alueella, mutta aivan täysin ylivoimainen se ei ole jatkuvasti kuitenkaan ollut. Sharksilla tilanteet menevät tällä hetkellä kuitenkin niin pahasti ohi, ettei siitä näytä olevan enää paluuta. Syvyyspelaajat ovat suuressa roolissa ja etenkin Joonas Donskoi on alkanut näyttämään merkkejä paremmasta. Donskoi oli viidennessä ottelussa jatkuvasti yksi Sharksin näkyvimpiä pelaajia hyökkäyspäässä ja vei peliä rohkeasti maalia kohti. Pisteitä ei tullut, mutta juuri tuota panosta joukkue huutaen tarvitsee.

Evander Kane voisi olla jatkossakin hyvä ketjukaveri Donskoille, ja välillä miehet osuivat samaan aikaan jäälle. Kanen vahvuus on ratkaisupelaajana oleminen ja mies ei varsinaisesti ole työmyyrä. Siihen rooliin sopii Donskoi paremmin, kuin kukaan toinen Sharksista. Todennäköisesti tuo pari tullaan näkemään ottelussa ja siinä on suomalaisella jälleen mahdollisuus toimia Kanen katalyyttina, kuten kaudella aiemmin. Donskoi sai myös ottelun edetessä pelipaikan ylivoimalla loukkaantumisten takia. Ilman osumia ei duunari-Joonas päässyt, vaan mies onnistui blokkaamaan purkukiekon leukaperillään. Kertaalleen käytiin pukusuojissa paikattavana, mutta Sharksin onneksi mies on pelikunnossa. Ainakin Donky kestää, ja siihen voidaan luottaa.

Sharksin ylivoima kadonnut kuvasta

San Jose Sharks ei ole onnistunut tuottamaan edes erikoistilanteissaan enää ja loukkaantumisten jälkeen joukkueen tehokkaimmista yv-miehistä Pavelski ja Karlsson ovat poissa. Couture johtaa toki pistepörssiä yksin pudotuspeleissä, mutta hänet pystytään pelaamaan kyllä pois. Tulee täysi kysymysmerkki myös yv-koostumuksista, kun rosteri on niin reikäinen. Viimeisessä pelissä yv-prosentti oli pyöreä nolla ja sitä edellisessäkään ei tahdottu onnistua tuottamaan. Luomisen tuska on kova ja haikalojen on saatava kentälle saalistajan ilme päälle. Pelistä puuttuu täysin himokkuus ja uskallus. Peter DeBoerin on syytä toivoa, että mukaan nostettavilla pelaajilla ja joukkueen alemman ketjun miehillä riittää näytönhalut ja taistelutahto nousta esiin. Muuta toivoa joukkueella ei ole. Myös Martin Jonesin on torjuttava kiekot paremmin maalillaan, sillä häneen täytyy pystyä nojaamaan paremmin. Kevät on vaakalaudalla ja Joe Thornton on jäämässä upealla urallaan jälleen vailla palkintoa ja ura on saamassa tuskaisen lopun. Sharksilla on käsissään vain toivon rippeet.

Analyysi edellä,
Juha Rapanen