Jääkiekko

NHL finaali ennakko: Boston Bruins – St.Louis Blues 30.05.2019

Boston Bruinsin ja St. Louis Bluesin välinen finaalisarja alkoi maanantain ja tiistain välisenä yönä ja ottelun kuva meni lähes odotusten mukaisesti. Stanley Cupin Playoffien paras vierasjoukkue St. Louis kyykytti kotijoukkue Boston Bruinsia noin puolet ottelusta ja johti peliä aina kahden maalin turvin, mutta joukkue alkoi hölmöilemään ja otti usean jäähyn, millä Bruins pääsi peliin mukaan. Erityisesti merkille pantavaa ovat Bluesin hyökkäyspään jäähyt. Niillä tapettiin oma momentum. Sitä ennen Blues oli suorastaan dominoiva kiekonhallinnan, laukausten, maalipaikkojen, maaliodottaman ja sen mikä merkitsee oikeasti, maalien kanssa. Peli oli täysin omissa käsissä, kunnes kaaduttiin omiin jalkoihin.

Siinä missä Boston Bruins on meritoitunut playoff menestyjä, on St. Louis Bluesin menestys ollut vaihtuvaa. Uusia pelaajia löytyy ja joukkue on ratsastanut menestykseen nimekkään tulokasmaalivahti Jordan Binningtonin mukana. Kuitenkin maalivahtien menestys on vähintään puoliksi kiinni myös edessä pelaavasta joukkueesta. Blues on ollut yksi NHL:n parhaita puolustavia joukkueita ja pitkään jopa helposti paras. Joukkue on kuitenkin ailahdellut hieman pudotuspeleissä ja kivenkovat lännen joukkueet vastassa ovat onnistuneet jossain määrin horjuttamaan Bluesin peliä. St Louisilla on takanaan huomattavasti raskaampi sarja, kuin Bruinsilla ennen finaaleja ja sen merkitys näkyy pitkälle jatkuneessa playoff keväässä nyt. Idässä tuo lepotauko näytti tähän asti lähinnä kiroukselta, kun jatkoon menneet joukkueet hävisivät toinen toisensa perään 4-0 sarjoissa. Tuo “idän kirous” on jo ensimmäisen pelin perusteella peruttu, sillä lakaisua ei ole enää tulossa.

Bruinsin syvyys omaa luokkaansa

St. Louis Blues näytti heti ottelun alussa syyn miksi se on tullut finaaleihin asti. Joukkueen pelitapa on täysin vailla vertaa, eikä siihen ole tähän asti pystynyt vastaamaan kukaan. Ei vielä edes Boston Bruins. Blues määritti heti ensimmäisestä sekuntista lähtien ottelun pelitavan ja tempon. Ottelun kulku näytti siltä, että palkinnosta tuli hyvä olo joukkueelle liian aikaisin. Kiekonhallinta alkoi lipsumaan, syöttöjen laatu tippui ottelun edetessä ja Bluesille epätyypillisesti alettiin heittämään kiekkoa enemmän siniseltä yli. Vieläpä idioottimaiset jäähyt olivat kirsikka kakun päälle ja joukkue vesitti itse ensimmäisen ottelun menestyksen. Bruinsin ylivoima ratkaisi ottelun ensin tasoihin ja sen jälkeen tasakentällisin pelin kulku meni täysin Bruinsin sanelemana.

Ensimmäisissä ketjuissa ei materiaalin mukaan ole niin suurta eroa, kuin miten moni ennakkoon arvioi. Bergeron, Marchand ja Pastrnak ovat syystäkin todella nimekkäitä tähtipelaajia, mutta Tarasenko, Schenn ja Schwartz pystyvät vastaamaan vielä kovempaan huutoon, kun tulosta täytyy tehdä. Kuitenkin joukkueiden hiekkapaperiketjuissa on niin suuri materiaaliero, että Bruins pystyy vähemmänkin järjestäytyneellä joukkuepelillä ratkaisemaan ja tekemään kovaa tulosta, jos siihen yhtään tilaa antaa.

Erikoistilanteet

Ei liene kenellekään epäselvyyttä kumman leirissä viedään omiin nimiin sekä alivoima, että ylivoima. Boston Bruins on järisyttävän kovalla tasolla ylivoimapelin kanssa pudotuspeleissä ja sen ylivoimaprosentti on yllättäen kotipeleissä “vain” 25,8%. Vieraissa Bruins on kuitenkin vielä vakuuttavampi otteissaan ja yv-prosentti on peräti 41,7%. Bluesilla taas vierasotteluiden yv prosentti on hälyttävän heikkoa. Joukkue on onnistunut tekemään ylivoimalla maaleja vain 9,1% tehokkuudella. Bluesin alivoima ei myöskään ole toiminut vierasotteluissa, ja sekin on käytännössä katsoen epäonnistunut, kun alivoima on onnistunut tappamaan vastustajien ylivoiman vain 75,9% voimin.

On hyvin erikoista miten laadukas vierasjoukkue Blues on pystynyt olemaan. Se on pelannut käytännössä täysin ilman ylivoimapelin tuomia avuja ja alivoimakin on usein epäonnistunut. Joukkueen menestys on täysin kiinni tuossa viisi vastaan viisi pelissä ja seuraavassa ottelussa TD Gardenilla ei ole varaa ottaa hölmöjä jäähyjä. Isännät rankaisevat liian isolla kädellä.

Conn Smythe Tuukka

Maalivahtien erot näkyvät finaaleissa selvästi vertailu onnistuu helposti, kun pelataan vastakkain. Jordan Binningtonin otteet johtuvat suurelta osin siitä, miten laadukkaasti Blues pystyy puolustamaan. Bluesin pakit pyrkivät keräämään kaikki irtokiekot maalin edustalta ja miehiä ei päästetä helpolla operoimaan peittämään Binningtonin näkökenttää. Kuitenkin heti, kun Bluesin joukkuepeli rakoilee, ei taustalta nouse esiin viimeistä lukkoa. Jordan Binningtonin kuolevaisuus on huomattavasti useammin esillä, kuin Suomalaisella kilpailijalla toisessa päässä.

Tuukka Rask ottaa tärkeitä koppeja juuri niinä hetkinä, kun joukkue edessä epäonnistuu. Miehen rebound control on käsittämättömän upealla tasolla ja kaikki näyttää liimautuvan kiinni. Blues olisi voinut johtaa ottelua ensimmäisen erän jälkeen useammallakin maalilla, mutta Rask piti joukkueensa mukana. Rask on syystäkin ehdolla, ja ennakkosuosikki voittamaan Conn Smythe palkinnon, mikäli tietysti joukkue voittaa Stanley Cupin. Siihen on vielä pitkä matka, mutta kaikki on juuri nyt omissa käsissä. Maalivahtien kamppailussa asetelma on selvä: tulokas vastaan mvp.

Sarja on vasta alkanut, mutta siitä on tulossa todella väkevä kamppailu. Blues varmasti pystyy virittäytymään jälleen tulevaan peliin ja korjaamaan entiset virheensä, mutta haluaako Bruins edes lähteä enempää match uppaamaan pelitapaa, vai luottaako se edelleen, että oman joukkueen tärkeimmät palaset loksahtavat kohdalleen ja maaleja saadaan tuotettua vähemmällä työmäärällä. Tähän asti Blues on ollut tähän asti koko playoffien corsi-koira, varsinkin viimeiseen kahteen sarjaan, ja ensimmäinen erä TD Gardenilla antoi osviittaa sen jatkumisesta, mutta ottelu kestää aina vähintään 60-minuuttia. Jänne ei saa poiketa, jos voitosta haaveillaan.

Analyysi edellä,
Juha Rapanen