Jääkiekko

NHL finaali ennakko: Boston Bruins – St.Louis Blues 10.06.2019

Boston Bruins ja St. Louis Blues ovat ottaneet mittaa toisistaan viiden ottelun verran. Alkuun otettiin voitot vuoroin, mutta sen jälkeen Blues on nostanut kytkintä ja ottanut etulyöntiaseman Bruinsista. Viimeinen kohtaaminen oli todellinen esimerkki maalivahtien tärkeydestä, ja Jordan Binnington otti niskalenkkiä täysin suomalaiskilpailijasta, ja Conn Smythe ehdokkaasta Tuukka Raskista. Binningtonille kertyi torjuntoja peräti 39. Merkille pantavaa vielä se, mistä Boston sai laukauksia tuotettua, irtokiekoissa oltiin myös useaan otteeseen ennen Blues-pakkeja ja reboundejakin lyötiin maalia kohti jatkuvasti. Jordan Binnington kuitenkin näytti jälleen pystyvänsä olemaan kentällä kuolematon, ja kantoi Bluesin voittoon. Sitä vasten nyt useassa ottelussa Bostonin puolustus on ollut ajoittain niin repaleista, että Bluesin hyökkääjät ovat päässeett tulittamaan suoraan syötöstä aivan maalin lähietäisyydeltä. Raskin onneksi tolpat ovat pitäneet ottelut pienemmissä lukemissa. Sarja katkolla Bluesille 3-2 ja sarjan ennakkosuosikkia lähdetään viemään kesälomalle.

Bruinsin kärki kadonneet kuvasta

Ennen sarjan alkamista vaakakuppi oli pelaajamateriaalin puolesta täysin Bostonin päässä. Mitä pidemmälle finaaleja on pelattu ovat Bruinsin tärkeimmät miehet hävinneet täysin pelistä. Marchand, Bergeron ja Pastrnak ovat olleet useammin näkymättömiä, kuin ratkaisuun kyenneitä pelaajia. Ainoastaan Brad Marchand on kunnostautunut enemmän rottana, kuin uskomattomien pelikykyjen puolesta kentällä ratkaisupelaajana. Kun punalamppua ei saada palamaan, ollaan enemmän tai vähemmän hukassa vaihdosta toiseen ja päät punaisena sorrutaan hölmöihin virheisiin. On lähes käsittämätöntä, miten Bruinsin kärkiketju näyttää tällä hetkellä joukkueen heikommalta kokonaisuudelta. Eikä Blues ole onnistunut edes varsinaisesti tekemään sen erikoisempaa match upia tuota kokonaisuutta vastaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tarvitse sitä hakea, mutta tarkkana täytyy pysyä. Kyseessä on niin taitava ja vahva ketju, että pienelläkin määrällä itseluottamusta alkaa tapahtua.

Bluesin erikoistilanteet toimivat

St. Louis Blues on parantanut erikoistilanteissa pelaamistaan, kuin sika juoksua. Varsinkin joukkueen alivoima on astunut usean stepin eteenpäin, ja pudotuspelien tehokkain ylivoima on saatu hiljennettyä. Se lienee jo kaikille selvää, että Jordan Binnington on ollut viimeisissä kohtaamisissa joukkueen paras alivoimapelaaja, kun mies on ottanut niin älyttömiä koppeja toisensa perään, että vaikka poikittaissyöttöjä on sahattu Blues neliöstä läpi, ei vastaiskuja ole tullut. Toki Bluesin alivoimapeli on kehittynyt muunkin, kuin Binningtonin ihme-pelastusten ansioista. Vieläkään Bruinsia ei paineisteta alivoimaisena juuri yhtään, mutta merkkivirheitä sattuu huomattavasti aiempaa vähemmän.

Ylivoimalle ei olla päästy pelaamaan juuri ollenkaan ja viidennessä ottelussa Bruinsille vihellettiin vain kerran kaksiminuuttinen. Tuolla ainoalla ylivoimalla kuitenkin saatiin viitteitä taas siitä, että Blues on nyt valmistautunut Bruinsin kovaan prässiin alivoimaisena. Aiemmin peliä ei olla saatu edes rauhoitettua ennen kuin kiekko on purettu omaan päähän. Vain kerran Blues pääsi kokeilemaan ylivoimalla ja näkyvissä oli hyviä aihioita, mutta ei sitä tärkeintä, tulosta.

Huomio keskittyy tuomareihin

Tuomarilinjaa on arvosteltu läpi pudotuspelien varsinkin siitä, miten harvoin pilli on soinut. Molemmin puolin jäähyjä menee ohi, mutta yksikään ottelu ei näihin ole kaatunut. Ottelun voiton on vienyt aina parempi joukkue ja siitä vain eteenpäin. Sikamaisia temppuja olisi syytä ottaa enemmän suurennuslasin alle syyniin, sillä pelaajien turvallisuus alkaa olemaan jo vaakalaudalla. Jalkapyyhkäisyjä ja korkealla kohdistettuja osumia on näkynyt ilman pillin sointia. Siihen täytyy saada stoppi, mutta tuskin tuomarilinjan muutosta tullaan enää tänä keväänä näkemään.

Bostonista on tullut sarjan corsi-koira

Boston lähti sarjaan rymistellen kovaa laitoja ja pelasi kiekkoa hyvin suoraviivaisesti ylöspäin. Nyt Bruins ei enää roiski kiekkoja päätyyn vaan kierrättää kiekkoa omien kautta loistavasti ja pystyy tekemään myös vaihdot kiekollisena. Kiekkokontrolli on tuotu mukaan, sillä se on ollut ylivoimaisesti paras ase Bluesia vastaan tasakentällisin pelattaessa. Kun Bruins oli yliaktiivinen kiekollisena, se pelasi täysin vastustajan laariin ja menetti kiekonhallinnan. Blues kun ei lähde paineen jälkeen roiskimaan kiekkoa pitkienkään vaihtojen jälkeen, ellei se ole täysin pakotettuna siihen.

Bruins on edelleen kiekottomana kova joukkue karvaamaan ja jokainen taklaus viedään loppuun. Taklauksia tulee tällä hetkellä jo naurettavan paljon, mutta niillä pyritään horjuttamaan Bluesia täysin. Se alkaa tuottamaan hedelmää, mutta vielä pitäisi ohittaa tuo käsittämätöntä tulokaskautta pelaava Jordan Binnington. Kiekonhallinta ei automaattisesti luo maalipaikkoja, mutta se auttaa siihen kummasti. Game 5 oli siitä esimerkki, kun joukkueen maaliodottama oli pilvissä. Hyökkäyspäässä pyöritettiin kiekkoa laitojen kautta viivaan ja takaisin kulmiin mistä kiekkoa saatiin tuotua hyvällä paineella Bluesin maalille. Tällä hetkellä ollaan lähes tuloksetta liikenteessä sen kanssa ja kun siihen saadaan hieman tehokkuutta, alkaa Bluesin peli olemaan täysin paketissa. Tuo edellinen otteluvoitto oli Bluesin ryöstö, mutta Bruins sortui omalla alueella todella ala-arvoisiin merkkausvirheisiin. Maalit tulivat käytännössä aivan tyhjistä tonteista, missä päästiin odottamaan vapaana kiekkoa. Bruinsin täytyy parantaa vielä oman pään pelaamista, sillä edes Tuukka Rask ei kykene tekemään ihmeitä, jos mies jätetään täysin yksin.

Analyysi edellä,
Juha Rapanen